Kesä keikkuen tulevi – ja suvi suloinen
Kesä, suvi, juhannus ja mittumaari – Kielineuvoston blogi on näin kesän kynnyksellä kesätunnelmissa.
Kohta, ihan kohta, on kauan kaivattu kesä – tai suvi, joka on suomen kielessä kesän toinen nimitys. Perinteisesti suvi-nimitys on ollut käytössä lähinnä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla, kun taas muualla Suomessa on puhuttu kesästä.
Juhannus on jo kauan ollut tärkeä keskikesän juhla, koska silloin päivä on pisimmillään. Vanha kansa kutsui juhannusta edeltävää aikaa pikkukesäksi ja juhannuksen jälkeistä aikaa puolestaan isoksikesäksi. Pikkukesälle toivottiin ennen runsaita sateita, koska se teki luonnosta vehreän ja edisti sadon kasvua. Sanottiinkin, että ”mitä ennen juhannusta sataa, sataa laariin”. Laari on esimerkiksi viljan tai perunoiden säilytykseen käytetty, seinämin erotettu aitan, kellarin ym. osasto. Pikkukesä ei myöskään saanut olla lämmin, koska siinä tapauksessa juhannuksen jälkeinen isokesä olisi kylmä.
Mistä kesä sitten on saanut nimensä? Siitä ei ole täyttä varmuutta, mutta tutkijat ovat arvelleet, että se voisi olla vanha laina indoeurooppalaisista kielistä ja tarkoittaisi ’sadonkorjuuaikaa’ tai ’kesää’. Suomen lounaismurteissa kesä on tarkoittanut kesantoa eli kylvämättömänä ollutta peltoa. On siis mahdollista, että kesäkuun nimi viittaakin vuodenajan sijaan kesantoon, eli kesäkuu olisi kuukausi, jolloin kesanto kynnetään ensimmäisen kerran.
Kesäkuun lisäksi kesäkuukausiksi lasketaan myös heinä- ja elokuu. Niiden nimitykset ovat perua maataloudessa näinä kuukausina tehtävistä töistä: heinäkuussa tehdään heinätyöt eli korjataan pellolta heinät, ja elokuussa puolestaan on vuorossa elonkorjuu eli viljasadon korjaaminen.
Kesän toinen nimitys suvi on perinteisesti tarkoittanut ’suojasäätä’. Siitä johdettu suveta-verbi on merkinnyt joissakin murteissa sään lauhtumista ja suveutua-verbi puolestaan on tarkoittanut ilman tai veden lämpenemistä. Nykyisin kesä on kesäaikaa tarkoittava neutraali yleiskielen sana, kun taas suvi-sanaa pidetään hieman ylätyylisenä tai runollisena.
Keskikesän juhla juhannus on saanut nimensä Johannes Kastajalta. Johannes-nimen merkitys on ’Jumala on armollinen’, ja Johannes Kastajan tehtävänä oli julistaa Jumalan armollista hyvyyttä ja syntien anteeksiantamista. Juhannusta on vietetty 400-luvulta lähtien, ja aikaisemmin aina 24. kesäkuuta. Ajankohta valittiin siksi, että Johannes Kastajan ajateltiin syntyneen täsmälleen kuusi kuukautta ennen Jeesusta.
Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivää on vietetty Suomessa kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa sitä edeltävänä perjantaina. Päivät on siirretty viikonlopuksi myös Ruotsissa, mutta joissakin muissa maissa, kuten Tanskassa ja Norjassa, juhannusta juhlitaan edelleen 24. kesäkuuta. Länsisuomessa juhannuksesta on käytetty myös nimitystä mittumaari, joka tulee ruotsin ’keskikesää’ tarkoittavasta midsommar-sanasta.
Kielineuvoston kielenhuoltajat toivottavat kaikille hyvää kesää, suvea, juhannusta ja mittumaaria!
Teksti on julkaistu aiemmin Suomen Uutisviikon numerossa 22/2022.
%201122rihe.jpg)
%20Tarja%20Larsson_webb1_fotograf-joachim-bago.jpg)