Selkokirjallisuus tukena kielen revitalisaatiossa

 Ruotsin hallitus myönsi Tukholman yliopiston suomen osastolle rahoituksen (2022–2024), jonka tarkoituksena oli tukea suomen kielen revitalisaatiota Ruotsissa. Yhdeksi kieltä elvyttäväksi keinoksi valittiin ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden selkomukauttaminen. Suomen osasto suunnitteli ja toteutti hankkeen, jossa mukautettiin selkokielelle Leo Ylitalon Banaanitalo (2017) ja Milka Hakkaraisen Ei verta rantaa rakkaampaa (2021) sekä yleiskieltä helpommalle suomen kielelle Asko Sahlbergin Yö nielee päivät (2014). Lisäksi hankkeessa laadittiin teoksia käsittelevää opetusmateriaalia.

Projektia koordinoi yliopistonlehtori Outi Oja Tukholman yliopistosta. Selkomukauttajina toimivat Hanna Männikkölahti, Sirkku Latomaa ja Silja Vuorikuru. Opetusmateriaalin laati työryhmä Silja Vuorikuru, Karoliina Möttönen ja Outi Oja. Kaikissa kolmessa selkokirjassa on Ina Majaniemen kuvitus, ja kuvia on hyödynnetty myös opetusmateriaalissa.

Nyt toteutunut projekti on ensimmäinen ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden selkohanke. Hankkeessa mukautetut kirjat on tarkoitettu sekä opetuskäyttöön että itsenäisesti luettaviksi.

Kenelle selkokirjat sopivat?

Selkokirjallisuus tarjoaa sopivaa luettavaa ja elämyksiä monenlaisille lukijoille. Selkokirjoista hyötyvät muun muassa sellaiset lukijat, joille tavallisten kirjojen lukeminen on vaikeaa esimerkiksi lukihäiriön, kehitysvamman tai muistisairauden vuoksi. Kieltä opiskeleville selkokirjat puolestaan tarjoavat sillan kohti yleiskielellä kirjoitettua kaunokirjallisuutta. Selkokirjoja voi lukea myös kevyempänä välipalana yleiskielisten kirjojen rinnalla. Osalle lukijoista selkokielen tarve on siis pysyvä, kun taas osa tarvitsee sitä väliaikaisesti ja voi siirtyä vaativampiin teksteihin kielitaidon karttuessa tai elämäntilanteen muuttuessa.

Tukholman yliopiston projektissa tehdyt selkomukautukset on tarkoitettu suomen kieltä eri vaiheissa opiskeleville tai suomen kieltä eri tasoilla osaaville. Tämä tuotiin esiin myös mukautettaviksi valituissa teoksissa. Kolmesta kirjasta helpointa selkokieltä edustaa Hakkaraisen teos, kun taas Sahlbergin romaanin lukijan oletetaan olevan jo varsin pitkälle edistynyt suomen kielen käyttäjä. Vaativan selkokielen ja helpon yleiskielen raja on liukuva.

Mitä selkomukauttaminen ja selkokirjoittaminen ovat?

Selkomukautus on kielellisesti helpompi versio yleiskielisestä tekstistä. Kun kaunokirjallista teosta selkomukautetaan, sen sisältö muuttuu vääjäämättä. Toisinaan muutokset voivat olla isojakin: kokonaisia henkilöhahmoja, juonikuvioita tai kirjan lukuja poistetaan. Sivumäärä voi kutistua puoleen tai jopa vähempään alkuperäiseen verrattuna. Myös kieliasu muuttuu: virkerakenteet yksinkertaistuvat, harvinaiset sanat korvataan yleisemmillä ja teksti asetellaan sivuille väljästi. Selkokielisen tekstin päätavoite on ymmärrettävyys, mutta on tärkeää, että alkuperäisen teoksen tunnelma säilyy.

Selkomukautukset eivät ole ainoaa selkokielistä kaunokirjallisuutta, vaan kirjoja kirjoitetaan myös suoraan selkokielelle. Suoraan selkokielelle kirjoitetut kirjat edustavat tieto- ja kaunokirjallisuuden eri lajeja. Suomessa vuonna 2025 julkaistuista selkokirjoista noin 30 prosenttia on selkomukautuksia ja loput suoraan selkokielelle kirjoitettuja teoksia. Suhdeluku vaihtelee vuosittain.

Toisinaan kuulee väitettävän, että selkokieli olisi huonolaatuista tai köyhää ja että selkokielellä kirjoitettu kirjallisuus olisi siksi vähempiarvoista kuin muu kirjallisuus. Todellisuudessa selkokielen kriteerit (ks. Selkokielen mittari) täyttävä teksti on hyvää ja sujuvaa kieltä. Lähtökohtana on, että selkokieli noudattaa yleiskielen oikeakielisyyssääntöjä. Selkokieli ei tarkoita sitä, että teksti koostuisi pelkistä päälauseista, vaan virkerakenteet vaihtelevat kuten kaikissa hyvin kirjoitetuissa teksteissä. Selkokielisen kaunokirjallisen teoksen tulee olla myös hyvä kaunokirjallinen teos.

Sanavalintoja tehdessään kirjoittaja pohtii erilaisia vaihtoehtoja: poiston ja korvaamisen sijaan lukijalle mahdollisesti vieraan sanan voi myös selittää. Passiivirakenteet ja lauseenvastikkeet korvataan usein aktiivisilla verbeillä ja sivulauseilla. Ilmava asettelu tekee puolestaan tekstistä helpommin lähestyttävän, jolloin selkokirja ei säikäytä eikä pelota. Selkoteksti näyttää sellaiselta, että lukija uskaltaa tarttua siihen.

Jos kirjalle on myönnetty selkotunnus, se on läpäissyt selkokielen asiantuntijoiden kielentarkastuksen. Kaikki selkotunnuksen saaneet julkaisut noudattavat selkokielen periaatteita. Vaikka kustantajat voivat käyttää selkokirja-nimitystä hyvin monenlaisista kirjoista, selkotunnus on tae julkaisun selkokielisyydestä.

Hyvän selkokielen periaatteita esitellään Selkokeskuksen verkkosivuilla. On myös julkaistu teoksia, jotka perehdyttävät selkokielellä kirjoittamiseen (esim. Leskelä 2019, Sainio 2022). Sekä puhuttua että kirjoitettua selkokieltä opetetaan lisäksi erilaisissa koulutuksissa ja kursseilla, joita järjestää erityisesti Selkokeskus.

Kolme ruotsinsuomalaista selkoromaania

Hankkeeseen valittiin kirjoja, jotka käsittelevät ruotsinsuomalaisuutta ja ruotsinsuomalaista kulttuuria. Selkomukautusten lukijakunnaksi on ajateltu ensisijaisesti ruotsinsuomalaisia nuoria aikuisia ja aikuisia, joiden suomen kielen taitoa pyritään kehittämään heidän elämänpiiriään lähellä olevien sisältöjen avulla.

Banaanitalo kertoo suomalaisista Maraboun suklaatehtaan työntekijöistä 1970-luvun suuren maahanmuuton vuosina. Ei verta rantaa rakkaampaa on puolestaan hyvän mielen dekkari, joka tarkastelee ruotsinsuomalaisuutta paikallisessa, suljetussa yhteisössä. Yö nielee päivät kulkee päähenkilönsä matkassa 1970-luvulta 1990-luvulle ja kuvaa ulkopuolisuutta, jota vähemmistöön kuuluva päähenkilö ei saa karistettua, vaikka aika ja paikat vaihtuvat.

Leo Ylitalon Banaanitalossa nuoret aikuiset työskentelevät tehtaassa, viettävät railakasta elämää ja pohdiskelevat paikkaansa maailmassa: pitäisikö palata Suomeen vai jatkaa opintoja ja töitä Ruotsissa? Selkomukautus ilmestyi keväällä 2025, ja siitä on saatu jo positiivista lukijapalautetta. Esimerkiksi amerikansuomalaisten ja venäläisten lukijoiden on ollut mielenkiintoista oppia ruotsinsuomalaisuudesta, sillä aihepiiriä ei ole juurikaan käsitelty Suomessa ilmestyneissä selkokirjoissa. Selkomukauttaja Hanna Männikkölahti on koonnut alkuperäisessä Banaanitalossa mainituista musiikkikappaleista Spotify-soittolistan, jonka kautta lukija voi toden teolla uppoutua 1970-luvun tunnelmaan.

Näyte selkokielisen Banaanitalon alusta:

On Laurin syntymäpäivä
ja kesän kaunein aika vähän juhannuksen jälkeen.
Hän täyttäisi tänään 22 vuotta.
Lauri on pienessä vuokrayksiössään
Banaanitalon kymmenennessä kerroksessa.

Kaikki talon yksiöt ovat työsuhdeasuntoja.
Talon asukkaat ovat töissä Maraboun suklaatehtaassa,
Svenska Kullagerfabrikenin kuulalaakeritehtaassa
tai Pripps-panimossa.
Vuokra otetaan suoraan työntekijöiden palkasta
kaksi kertaa kuukaudessa.

Banaanitalon asunnot on kalustettu samalla tavalla:
sänky, pieni sohvapöytä, kaksi nojatuolia,
kirjahylly, ruokapöytä ja kaksi tuolia.

Lauri katselee ympärilleen viimeisen kerran.
Sitten hän avaa ikkunan
ja hyppää alas.

Milka Hakkaraisen teoksessa Ei verta rantaa rakkaampaa ruotsinsuomalainen poliisi Jani Peranto palaa vastahakoisesti lapsuutensa maisemiin Skutskäriin. Sinne muuttaa myös rikostoimittaja Rosa Riemunen Helsingistä. Skutskärissä tapahtuu outoja kuolemia, ja siellä on myös kadonnut ihmisiä aiemmin. Jani ja Rosa etsivät ratkaisuja mysteereihin kumpikin tahollaan ja välillä myös yhdessä. Molempien taustalta paljastuu vähitellen uusia puolia. Kirjan päähenkilöiden lisäksi keskeisessä roolissa on Stora Enson tehdas, joka on antanut elannon useille ruotsinsuomalaisille perheille jo vuosikymmenten ajan. Kirjailijan kertoman mukaan tehdas on myös tukenut suomalaisyhteisöä esimerkiksi rakennuttamalla heille saunan. Kirjan keskeisen teeman käsittelykin ‒ oman taustan hyväksyminen ‒ huipentuu kirjan pisimmässä luvussa, jossa eri-ikäiset miehet saunovat Suomi-seuran saunassa varsin perinteiseen tapaan.

Näyte selkokielisen Ei vertaa rantaa rakkaampaa -teoksen alusta:

Jan Peranto heräsi.
Hänen otsansa oli hikinen,
sillä hän oli nähnyt pahaa unta.
Unessa pitkä keltainen kynsi
painautui hänen silmiensä väliin.
Paha uni muistutti Jania siitä,
että edessä olisi vaikeuksia.
Hänen täytyi lähteä hautajaisiin Skutskäriin,
vanhalle kotiseudulleen,
mutta hän ei olisi halunnut.
Jan halusi unohtaa,
että hän oli suomalainen.

Jan oli oikeastaan Jani,
mutta hän oli jättänyt etunimestään i-kirjaimen pois.
Hän aikoi myöhemmin vaihtaa myös sukunimensä.
Vain avovaimo Sandra tunsi
Janin suomalaisen taustan.
Janin ystävät eivät tienneet siitä,
eivät myöskään
Tukholman poliisilaitoksen työtoverit.

Asko Sahlbergin Yö nielee päivät (2014) on mustan huumorin värittämä siirtolaisuusromaani, jossa seurataan Suomesta Göteborgiin muuttaneen Jakobssonin vaiheita 1970-luvulta kolmisenkymmentä vuotta eteenpäin. Monien kaihtama Jakobsson jää ikuiseksi ulkopuoliseksi, vaikka solmii parisuhteita, perustaa perheen ja kartuttaa varallisuuttaan ‒ enemmän tai vähemmän epäonnistuen pyrkimyksissään. Jakobssonin tarinaa kehystävät monet lähihistorian tapahtumat: teoksessa käsitellään niin Olof Palmen murhaa kuin 1990-luvun alussa muuttunutta pakolaisuuttakin. Teos tarkastelee ruotsinsuomalaisuutta paitsi Jakobssonin, myös kaupunkiin syntyvien ruotsinsuomalaisten yhteisöjen kautta.

Näyte helpolle suomen kielelle mukautetun Yö nielee päivät -teoksen alusta:

Jakobssonin ympärillä on myös muita siirtolaisia,
jotka ovat tulleet Suomesta.
He ovat ylpeitä omasta kansallisuudestaan
ja haluavat puolustaa vähemmistön oikeuksia.
Lopulta he kuitenkin päätyvät alennustilaan,
josta syyttävät yhteiskuntaa.
Nämä siirtolaiset ajattelevat,
että kaikki epäonnistumiset ovat yhteiskunnan syytä.
He ajattelevat,
että yhteiskunta on kuin lihamylly
tai kuin hautausmaa.

Maahanmuuttajuus on universaali teema, ja siksi hankkeen selkomukautukset voisivat kiinnostaa myös Suomessa asuvia lukijoita, erityisesti maahanmuuttajia. Yhtymäkohtia omaan kokemusmaailmaan löytyy helposti, sillä esimerkiksi uuden kielen opetteluun ja kotona puhutun kielen ylläpitämiseen liittyvät hankaluudet lienevät tuttuja kaikille maahanmuuttajille.

Opetusmateriaaleista

Jokaisesta romaanista laadittiin noin satasivuinen tehtäväkokonaisuus. Tehtäväpakettien alussa on ruotsinsuomalaisuutta ja kirjailijaa koskevaa aineistoa, ja muut osuudet ovat sidoksissa teemoihin, jotka nousevat kunkin kirjan keskeisistä sisällöistä. Tehtävät on jaoteltu eri vaikeusasteille, jotka on varustettu värikoodein. Alkuosaan sijoittuu enimmäkseen monivalintatehtäviä, kun taas loppuosan soveltavat tehtävät on suunnattu esimerkiksi lukupiirityöskentelyyn keskustelun herättelijöiksi. Lisäksi mukana on osuuksia, joilla ohjataan mielipiteen ilmaisuun ja tiedonhakuun. Tehtäviä voi käyttää myös itseopiskeluun, sillä suureen osaan tehtäviä annetaan mallivastaukset. Tehtäväpaketin alkuun sisältyy ohjeistus tehtäväpakettia opetuksessa tai itsenäisesti käyttävälle.

Kuten selkomukautukset myös opetusmateriaalit on laadittu kielitaidon eri tasoille. Tehtäväpaketit on nimetty kuvaavasti: Hakkaraisen teokseen liittyy materiaali nimeltä Selkeästi 1 ja Ylitalon kirjaan Selkeästi 2. Myöhemmin julkaistaan haastavinta tasoa edustava Sahlbergin kirjaan kuuluva Selkeästi 3 -materiaali. Materiaalit ovat osa Tukholman yliopiston julkaisusarjaa, ja ne ovat vapaasti saatavilla verkossa osoitteessa https://bit.ly/lattlastfinska Linkki toiselle sivustolle.

Selkomukauttajat Tukholmassa

Me selkomukauttajat vietimme kolme mielenkiintoista päivää Tukholmassa 6.‒8.11.2025. Torstaina vierailimme Sundbybergissä, jossa saimme oppaaksemme Seppo Poutasen, joka pyörittää Ruotsin ainoaa suomenkielistä kirjakauppaa. Seppo esitteli meille Banaanitaloa, toimistotilaksi muutettua Maraboun tehdasta ja Maraboun puistoa. Banaanitalossa toimii nykyään muun muassa vanhusten päivätoimintakeskus. Keskuksen henkilökunta oli aidosti innoissaan, kun kerroimme heille Banaanitalo-romaanista. Torstai-iltana söimme päivällistä ruotsinsuomalaisten varhaiskasvatuksen opettajien kanssa heidän täydennyskoulutuspäivänsä päätteeksi. Ruokailun lomassa keskustelimme lastenkirjallisuudesta, selkokirjoista ja suomen kielen asemasta Ruotsissa.

Perjantaina kerroimme työstämme ja monivuotisen projektin vaiheista suomenopettajien koulutuspäivillä Tukholman yliopistossa. Keskusteluissa heräsi kysymys erilaisista näkökulmista ruotsinsuomalaisuuteen. Miksi ruotsinsuomalaisuudesta yhä puhutaan usein ulkopuolisuutena ja vierautena? Missä ovat ruotsinsuomalaisten ja ruotsinsuomalaisuuden valoisat tarinat?

Päivän lopuksi Tukholman yliopiston suomen kielen professori Heidi Grönstrand haastatteli Leo Ylitaloa ja Milka Hakkaraista. Kirjailijat olivat tyytyväisiä mukautuksiin ja lukivat niistä katkelmia ääneen. Molemmilla kirjailijoilla on vahvat kytkökset romaaniensa tapahtumapaikkoihin: Milka Hakkarainen asuu Skutskärissä, ja Banaanitalo perustuu vahvasti Leo Ylitalon omiin kokemuksiin. Yö nielee päivät -kirjan mukautus oli tuolloin vielä julkaisematta, mutta myös tämä teos herätti päivän aikana kiinnostunutta keskustelua.

Lauantaina osallistuimme ruotsinsuomalaisille kirja- ja kulttuurimessuille, jossa Outi Oja haastatteli meitä ja kirjailijoita. Oli hienoa kohdata ruotsinsuomalaista lukijakuntaa ja huomata, että selkomukautukset kiinnostivat yleisöä.

Lopuksi

Hankkeen selkomukautuksia voi ostaa suoraan Verbal förlagetilta, ja ainakin Banaanitalo löytyy jo Bläddra-sovelluksesta. Toivomme, että mahdollisimman moni ruotsalainen kirjasto ostaisi selkomukautuksia valikoimiinsa, jotta lukijat voisivat lainata ja lukea niitä. Ehkäpä näiden mukautusten myötä ruotsinsuomalaiset kiinnostuisivat myös Suomessa julkaistuista selkokirjoista. Annamme mielellämme niistä lukuvinkkejä. Selkokirjoista voi keskustella esimerkiksi Facebookin selkokirjalukupiirissä, joka on kaikille avoin ryhmä.