Parantava kirjottaminen – palata perinthöön

Itte tekstien kirjottamisheen oon vaikea suhtautua neutraalisti. Varsinkin jos se oon teksti jotka muut lukkee eli jos se olis teksti kirjotettu kielelä, jota et oikein ossaa. Niin ko meänkielelä, jota ei useasti käytä kirjotuskielenä. Voi olla vaikea saaha ittensä ymmäretyksi kielelä, joka tuntuu ouvolta. Mutta oon kans mahollista kirjottaa omale ittele, niin ette vain sie itte ymmärät. Onneksi ei ole olemassa sääntöjä ette miten esimerkiksi kirjottaa päiväkirjaa. Voit kirjottaa usealla kielelä samhaan aikhaan ja tehä tekstistä kokohnaan sinun oman. Ette vain kirjottaa ittele oon kans arvokasta. Oon olemassa erilaisia ​​työkaluja, joita monet kirjailiat ja sanasepät käyttävä ette ymmärtää joko itteä eli karaktääriä, joitten kansa ne työskentelevä. Eli kirjottaa kokemuksista, eli ajatuksista ja ideoista ette muistais myöhemin elämässä ette mitä silloin tapahtu. Tämä oon tapa kirjottaa, joka voi kans olla parantava. Näytän tässä muutamia esimerkkejä siitä, kunka kirjottaminen voi siirtää ahistuksesta poies, ehkä jopa vaihtua parantamisheen.

Nyt oon olemassa monia kursia, jotka käsittelevä parantamista kirjotuksen kautta, ja monia erilaisia ​​työpajoja, jossa voi tutkia, mitä kirjottaminen vois tarkoittaa sulle. Mutta millä tavala kirjottaminen vois olla parantava? Tutkimukset osottava monia etuja säänölisestä kirjottamisesta, mutta silloin kirjoittaminen häätyy kans tuntua tärkeältä eli ette sillä olis merkitystä. Kirjotuksen häätyy tulla rehelisestä paikasta. Se voi olla mitä tahansa, päiväkirja eli muisthiinpanoja eli vain kaikki ajatukset jätetty sivule ette voi pyssäyttää mielen pyörimisen. Tämmösellä kirjotuksella ei mielelhään pitäs olla lukija mielessä, mutta ette teksti oon olemassa vain sinua varten, se voi olla tapa päästää irti jostaki eli käsitellä jotaki hankalaa. Näitten ajatusten purkaminen voi olla suuri helpotus ja joissaki taphauksissa jopa johtaa teksthiin, jonka halvat jakkaa toisile. Se tärkeä asia oon ette tuntee ette omistaa oman kertomuksen ja samala omila ehoila kirjottaa jotaki mikä antais jotaki ittele. Se oon myös tapa tulla toihmeen oman perinön kansa eli oman surun ja ilon kansa.

Rakenna oman paikan

Tämä oon sinun oma paikka, täälä oon vaphaus kirjottaa mitä haluat, eikä ole oikeaa ja väärää tappaa eli kukhaan muu sanomassa, ette sinun pitäs tehä se eri tavala. Kohtele omia tekstiä niinku ystävää ja yritä jättää oma kritiikki porstuhaan. Teksti häätyy olla turvalinen paikka ilmasta itteä. Ja joskus kans paikka, jossa voit löytää ittesti eli oppia tuntemhaan ittesti eri tavala. Mitä oikeasti ajattelen, mikä oon mulle tärkeää? Ensimmäinen askel oppimisheen oon ette päättää mitä kirjottaa. Se oon kans ensimmäinen askel hyväksymisheen ommaa tekstiä ja omia kirjotuksia.

Vähenät ahistusta

Kirjottaminen voi levätä ajatuksia, ajatusten kirjottaminen paperille ja tallentaminen myöhempää käyttöä varten tarkottaa, ette ajatukset ei ennää pyöri päässä ja voit lopettaa prupleemien hunteeramisen eli murehtimisen, jos net murhheet saava toisen paikan. Se voi olla helpotus ette saaha poies net ahistavat ajatukset paperille. Eli nähä net prupleemit musta valkosella kirjotettu alas voi pienentää net prupleemit, eikä net ehkä tunnu niin suurilta enhään. Sonja Lyubomirsky, onnellisuustutkija ja Kalifornian yliopiston pufessori, kirjottaa sen kirjassa The Tool of Happiness, ette "kirjottaminen oon tapa vaphauttaa ittesti negatiivisistä ajatuksista - ko net oon kirjotettu paperille, ne ussein jäävät sinne - joten voit jatkaa."

Saat valtaa omasta tarinasta

Oman paikan luominen tekstilä, jossa oma tarina voi tapahtua, oon hyvä tapa saaha raakoja ajatuksia alas ja luoa ymmärtäväinen tila. Paniikki voi muuttua To-Do-listoiksi, kaaos voi jättää kropan ja joutua paperille. Väärinymmärretyt kommentit voi käsitellä omassa rauhassa. Oon mahollista löytää lohtua ja voi tuntua voimakhaalta kirjottaa kokemukset muisthiin ja tuntea, ette otat oman tarinan halthuun. Nämä kirjotetut kokemukset ovva niinkö kirje ittele, jonka voit myös lukea ja pohtia myöhemin.

Kirjottamisen alottaminen voi tuntua ylivoimaselta, jos et ole kirjottanu ennen eli luulet, ette et ole kirjottaja. Mutta ajattele ette se vain oon matka, johon vain sie voit osallistua ja jossa ensimmäinen lause vain näyttää tietä toishele lausheele. Ja vähän ajan päästä olet jo luonu hengitystilan eli juuri sulle paikan, jossa voit jakkaa ajatuksia ittesti kansa. Alusta, jossa voit käsitellä ajatuksia, prupleemia ja ehkä jopa ratkasta niitä. Loppujen lopuksi dokumentoit osia elämästä, jossa surua ja kipua oon käsitelty, jossa vanhat muistot ja ajatukset kohtaava. Ehkä löyät vanhan tekstin, jota vähän häpeät, se oon hyvä asia. Se tarkoittaa vain sitä, ette olet kehittynny sen jälkheen, ko kirjotit tuon tekstin, ja voit ehkä tänhään kirjottaa ja löytää jotaki uutta, jota saatat myöhemmin hävetä. Se oon tärkeä osa kirjotuselämän prosessia, jossa oon tärkeää ja vaphaata saaha kokkeila.

Alota vaikka pian, kirjota vähemmiten 10 minuttia joka päivä ­– mistä vain – neljän päivän aikana. Kirjota tärkeistä asioista jokka sulle kuuluu, ja yritä olla utelias ja rehellinen itteä kohthaan. Kirjota kaikila kielilä mitä sulla oon jos ei yksi kieli riitä. Älä päästä kynnää ja kirjota jatkuvasti 10 minuttia, laita timeri soihmaan. Tästä alkaa sinun oma kirjotettu tarina.

“Until I am free to write bilingually and to switch codes without having always to translate, while I still have to speak English or Spanish when I would rather speak Spanglish, and as long as I have to accommodate the English speakers rather than having them accommodate me, my tongue will be illegitimate. I will no longer be made to feel ashamed of existing. I will have my voice: Indian, Spanish, white. I will have my serpent's tongue - my woman's voice, my sexual voice, my poet's voice. I will overcome the tradition of silence.”