Oikolukeminen ja meänkieli

Oikolukeminen oon tärkeää hommaa vaikka sitä ei olla tehty niin kauan meänkielelä. Se tarkottaa sitä ette kattoa tekstin läpi ja hunteerata jos olis voinu vaihettaa jotaki eli ottaa poies tekstistä sitä mikä oon väärin eli epäselvästi kirjotettu. Lukea tekstin ja oikasta sen miten se nyt sopis siihen minne se teksti sitten julkasthaan! Ja oikolukua mie tehen ylheensä jos oon runoja eli muita kertomuksia jokka ei ole histoorillisia, ja useasti jos oon ruottinkielisiä käänöksiä teksteistä. Mie tehen nykysin töitä Isofissa meänkielen kielenhuoltajanna, ja mie olen kans retaktööri Meänmaan avisille ja tehen paljon käännöksiä ja oikolukuja ja olen kans itte kirjailia. Mie meinasin siksi kertoa vähä oikolukemisesta ja miten sitä voipii ajatella ko oikolukkee meänkielisiä tekstejä.

Mutta miksi sitte oikoluku oon tärkeää?

Oon monia hyviä esimerkkejä ette miksi oikoluku oon arvokasta hommaa ja ette miksi meän pitäs sille antaa aikaa. Yhteistyö oikolukian ja kirjottajan välilä tekkee parempia tekstejä, ja se oon kauhean tärkeää jos halvaa ette lukiat esimerkiksi ymmärtää mitä kirjottaja yrittää kertoa. Se kans opettaa kirjottajan kirjottamhaan paremin, ja oppii kans itte miten sitä voipii kirjottaa erilä tavoila. Oikoluku parantaa kans lukemisen ja lukemiskokemuksen ja nostaa tekstin kvaliteettia. Hyvä kans muistaa ette tekstin kirjottaminen oon aina ollu kollektiivinen työ, se oon tärkeä ettei aina usko ette sitä pittää yksin yrittää kaikkea prupleemia ratkasta. Kaikki ehotukset jotka kirjottaja saapii oon ylheensä kehittäviä, kirjottajalle ja tekstile, ette jos oon itte kirjottaja eli sanaseppä niin ei saa ottaa kovin ittheensä jos tullee paljon ehotuksia, se vain tarkottaa sitä ette oikolukija välittää tekstistä, ja kirjottaja oppii siinä kans ette miten sitä kirjottamista voipii harkita eri tavoin, ja miten eri lukijat näkkee sinun kirjotukset. Lukija ottaa paremmin vasthaan tekstin jos se oon oornikhiin laitettu. Teksti jonka kans ei olla työskennelty kunnola ei ylheensä paineta kirhjaan tai avishiin.

Oikolukea meänkieltä oon joskus aivan eri asia ko oikolukea ruottinkielisiä tekstejä, tietenki. Erilaisia ehtoja tullee silloin vasthaan jos oon kieli missä ei välttämättä ole kaikkia sanoja standardiseerattu eli ees koskhaan ennen ole kirjotettu alas kertomuksia omala äitinkielelä. Siksi joskus oikolukeminen tarkottaa ettei ees koske teksthiin jotka oon lähetetty oikolukemisheen. Ettei vaiheta mithään tekstissä. Seki oon valinta, ettei tehä mithään. Oon tärkeä respekteerata minuriteettikielen ehtoja, ja kuunela kirjottajan haluja, ette mikä oon oikea valinta tekstile. Aika paljon standardia oon olemassa, jotku sanat oon eläny jo kauan ja niitä voipii antaa esimerkkinä, jos niitä löytää. Oon kans tärkeää ottaa huomihoon mitä kirjottaja halvaa sanoa, ja mitä kertomus yrittää näyttää. Yhteistyö ei toimi jos tekstin tarkotusta ei respekteeraa. Oikolukijanna saat nostaa ja näyttää meänkielen varieteettia, esimerkiksi voi kirjottaa ette mistä päin kirjottaja oon kotosin siihen tekstin mukhan julkasussa, eli mitä varieteettia kirjottaja käyttää. Tämä oon hyvä tapa nostaa kieltä erilä laila jos halvaa ja oon mahollisuus sitä tehä.

Kritiikki

Kritiikistä häätyy muistaa se asia, ette tämmösessä kontekstissa se ei tarkota ette olla ilkeä eli valittaa ko se tarkottaa vain ette avustaa tekstiä, ja sitä joka sitä kirjottaa, ette siitä tulis niin hyvä ko oon vain mahollista. Jos kirjailia halvaa niin kritiikki voipii olla kans vähä kieliharjotusta kummalekki, useasti tämä tapahtuu jos oon kysheessä käänös. Niin oppikaa yhessä!

Kritiikki ei ikinä ole henkilökohtanen ko vain ette helpottaa ymmärystä lukijalle ja ottaa framile kirjailijan meiningin. Älä ikinä kritiseeraa varieteettiä eli kirjottajan kielen kykyä eli tietoa, fokuseeraa tekstin tarkotusta ja mahollisuuksia. Saattaako sen saaha selvemmäksi, eli voipiiko siihen laittaa käänöksen vierekhäin. Tarkotus ei ole ette säikyttää poies kirjailiaa ko saaha enemän ihmisiä kirjottamhaan meänkielelä. Ei ole oikeaa eli väärää tappaa jos oon kysheessä kieli jonka kirjottaja ei ole saanu oppia kirjottamhaan eli lukehmaan. Jos itte halvaa ymmärtää paremin ette minkälaisia varieteettejä oon olemassa ota apua toisilta kielenkäyttäjiltä ja sanakirjoista. Muistakaa ette kerroin ette tekstin tekeminen oon ylheensä kollektiivinen työ, sitä oon vaikea yksin tietää kaikkea.

Kaikki valinat oon valinta, mie kirjotin tästä vähäsen jo, mutta se oon hyvä hokea ja toistaa. Oikolukeminen voipii tarkottaa kans ette vain antaa tekstin olla niinku se oon, jos se oon selvä ja jos siinä oon esimerkiksi monta eri kieltä ette se selviää se kertomus, niin anna olla. Se saattaa olla ette se oon tarkotettu, kommuniseeraa kirjailian kans! Useasti runojen kans oon vähä enemän vaphauutta, ja ehkä vain voipii antaa sanaesimerkkejä, taas oon tärkeää kommuniseerata kirjailian kans ette miten se halvaa sen tehä, näyttää eli laittaa tekstin yhtheen. Älä vaiheta tekstiä ilman ette kirjailia tietää, heän pittää aina saaha se oikoluku minkä oon tehty ette voipii hyväksyä sen. Kommunikointi oon tärkeää ettei vaiheta liian paljon teksteissä ette kirjailian kokemukset eli muistot vaihtuu.

Lopuksi mie vain toistan näitä asioita jotka oon hyvä muistaa:

• Oikoluku oon tärkeää, se oon oppimisprosessi kielen ja tekstin kirjottamisen taion takana. Oikoluku tekkee meistä paremat lukijat, kirjottajat ja kielenkäyttäjät.
• Kyse ei ole aina gramatiikasta, joskus se oon vain runo eli kertomus niin niinkö met puhuma. Ei kaikki puhu grammatisesti oikein, kommuniseera kirjailian kans!
• Ota apua toisilta lukijoilta eli kielenkäyttäjiltä eli kääntäjiltä. Eli sanakirjoista apua.
• Korrigeeraa varieteetin kautta jos konteksti sallii sen, ja jos kirjailia haluaa ommaa varieteettiä nostaa. Kysy ”Miten sie ruukaat sanoa?”, esimerkiksi.
• Anna hyvvää ja relevanttia kritiikkiä, fokuseeraa ketomuksheen eli runon sisälthöön
• Säilytä ja varjele kertomuksia ja kokemuksia, mutta varsinki muistoja