Mitäs meänkieli tekkee ihmiselle?

Moni oon monta vuotta tehny ahkerasti työtä ette pelastaa ja virvottaa meänkieltä ko tuntu ette se oon kuolemassa ja katoamassa ja huomathiin ette se olis häviö jos niin kävis. Kysymys oli aina ette mitäs met saatama tehhä meänkielele ette se säilyis ja kehittyis. Yhtenä päivänä jyskähti miehleen ette mitäs meänkieli sitte tekkee meile. Pohtin asiaa sillaikaa ko laon kivilaattiata uuessa kasvihuohneessa. Siinä oli hyvvää aikaa samala ko pyöritti niitä kiviä, ja kivenlatominen muistutti kielenkäyttöä. Pikkusanoja isoitten molkarheitten välissä rakentaa kielen samhaanlaihin ko pikkukivet sitova kivilaattian isot laakat.

Ensiksi kieli ainaki antaa kuuluvaisuuen ja itenttiteetin ihmiselle, niin meänkieliki. Se sannoo mistä olen lähtösin, mikkä olit esi-isät ja -äitit ja minkälainen kulttuurinen takusta mulla oon. Joka kielelä oon oma muoto, joku oon laulava, joku oon sanarikas, jossaki käytethään paljon sypstantiiviä jne. Meänkieli oon värpirikas. Siinä löytyy paljon sanoja jokka puhuva siittä mitä tehhään ja kunka se tehhään. Minusta tämä sannoo paljon meän itenttiteetistäki. Sananparsi, ”toimi työn tekkee ja raai rahan maksaa”, selittää ette meikäläinen halvaa toimittaa eikä vain praatia toiminasta. Meänkieli oon suora ja ”sanava” kieli ja toivoisin ette se saapii säilyä semmosenna, ilman kruusauksia, vaikka kirjakieli ja virkakieli kehittyvä.

Kieli ei ole aivan puhumista, kirjotusta ja lukemista. Se oon kans ajattelemisessa hyvä väline ja se oon tärkeä ihmiselle ette oon vahva kieli ajatuksille. Meile jokka kasusimma meänkielelä se tietysti oon meän ajatuskieli kans. Ko ajatukset oon suorat ja selvät niin se oon helppo sanoa ja kirjottaa mielipitheitä. Kielele se oon vähän vaaralista jos sitä vain käytethään käänettynnä. Sillon se katoaa se kielen perine ja muoto muuttuu. Ajatukset oon sillon ruottalaiset vaikka kieli päälisin puolin näyttää meänkieleltä.

Kieli ottaa niinku halthuun ihmisen. Sen vuoksi mie uskon ette meänkieli oon pääkieli vississä toiminassa niinku porohoijossa. Sitä ei ole oikeen sama ihminen ko puhhuu toista kieltä.

No entäs yhteiskunnassa, mitäs vaikutusta meänkieli sielä tekkee?

Ensiksi se ilmottaa ympäristölle ette tämä seutu oon vähän erilainen. Kakskielisyys erottaa paikoista missä ei käytetä ko yhen kielen. Se oon positiivinen ero ko näkkee ette paikannimet oon erilaisia ja vielä eksoottisiaki. Se pannee hunteerinkiä käynthiin matkustajille ko net näkevä näitä paikannimiä. Mithään se merkittee tuo Kurravaara ja joku oon uskonu ette Korpilombolo oon jossaki Aafriikassa. Tämä tietysti vaatii ette met laitama kaks- ja kolmikielisiä tauluja ja viittoja ette kaikin näkevä ette oon monta kieltä käytössä.

Meänkieli oon kans kehittänny kulttuuritoimintaa, mysiikkiä, teatteria, kirjoja, filmiä, tansia, joo – mie meinaan ette tansiaki oon kasunu meänkielestä, niinku näyttelyt Vasikkavuomala joku vuosi aikaa. Kieli oon kulkuväline jota saattaa käyttää muitten kulkuvälihneitten kansa. Kieli oon henkilökohtainen ja osa itenttiteetistä, silti se oon niin tärkeä ja kranttu kunka sitä kohtelee toisen kieltä.

Meänkieli oon seuranu minua koko elämän ja tullee olheen matkassa lophuun saakka. Se oon hyvä ystävä joka antaa paljon. Sen vuoksi mie toivon ette moni saapii tutustua meänkiehleen ja antaa ittensä sen halthuun. Se antaa hyvän, suoran ja turvalisen olon.