Mikä saa ruotsinsuomalaiset ylläpitämään kielitaitoaan?

Suomen kielen ylläpitäminen ja revitalisaatio on laajamittainen käynnissä oleva työ, joka on monitahoinen ja edellyttää yhteiskunnallista tukea. Ruotsin kielilainsäädäntöä ja koulutuskenttää on tutkittu ja kritisoitukin aktiivisesti, varsinkin vuoden 2000 jälkeen, jolloin suomi saavutti kansallisen vähemmistökielen aseman. Tämän ylhäältä alas suuntautuvaan tarkastelun lisäksi on tärkeä myös tutkia itse Ruotsissa suomea puhuvan vähemmistön näkemyksiä heidän kielestään, sen ylläpitämisestä ja heidän kielellisestä tulevaisuudestaan. Kysymys siis kuuluu, mikä saa ruotsinsuomalaiset ylläpitämään suomen kieltään ja miten tätä ylläpitämistä ja kielen revitalisaatiota voi tukea.

Tämä kirjoitus perustuu tiedejulkaisu Kulttuurintutkimuksessa julkaistuun tutkimukseen (Vuorsola 2025), jossa olen analysoinut suomea Ruotsissa puhuvien kielen oppimis- ja ylläpitämismotivaatiota. Tutkimusta varten on haastateltu 17:ää ruotsissa asuvaa suomea puhuvaa henkilöä, jotka ovat 12–45-vuotiaita. Tutkimus on osa käynnissä olevaa Ruotsissa puhuttu suomi -korpushanketta, jossa kerätään suomea Ruotsissa puhuvien henkilöiden äänitettyä puhetta ja tietoa heidän kielikäytänteistään. Perintökielten puhujien motivaatiota on tutkittu melko vähän, mikä saattaa johtua siitä, että perintökielten puhujat, joihin suomea Ruotsissa puhuva ryhmä ainakin osittain kuuluu, on heterogeeninen ja hankala rajata.

Miksi kieltä ylläpidetään?

Kielenoppimisen motivaatiota voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja eri motivaatioteoriat sopivat eri tilanteiden tutkimiseen toisia paremmin. Selvästi eniten motivaatiota on tutkittu toisen kielen oppijoiden näkökulmasta. Nämä teoriat eivät kuitenkaan sovellu suoraan perintökielipuhujiin kuten Ruotsissa suomea puhuvien ryhmään. Syy tälle on se, että Ruotsissa suomea puhuvien joukko kattaa useita eri puhujaprofiileja, kuten suomea ensikielenään puhuvat sekä vasta-alkajat. Motivaatiotutkimus perintökielenpuhujien keskuudessa on aliedustettua. Tutkimusta tehdessäni minun piti valita eri teorioista soveltuvia osia, jotka ovat integratiivinen ja instrumentaalinen motivaatio, ideaalikieliminä sekä kielellinen rapautuminen.

Integratiivisella motivaatiolla (Gardner & Lambert 1972; Kangasvieri, Huhta & Kalaja 2023, 510) viitataan yksilön sisäiseen haluun olla osa kielellistä yhteisöä, olla vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten kanssa ja osallistua heidän kulttuuriinsa. Integratiivinen motivaatio voi olla kontrolloitua, eli esimerkiksi vanhemman kehotuksiin perustuvaa kielenkäyttöä, tai autonomista, eli itseohjautuvaa kielenkäyttöä (Deci, Olafsen & Ryan 2017, 20).

Instrumentaalinen motivaatio vuorostaan kytkeytyy ulkoisiin kannustimiin, jotka voivat esimerkiksi liittyä henkilön pyrkimyksiin saada jokin työ tai korkeampaa palkkaa, koska he osaavat jotakin kieltä (Gardner 2012, 445; Kangasvieri, Huhta & Kalaja 2023, 510).

Ideaalikieliminä on osa laajempaa teoreettista kokonaisuutta (Dörnyei & Ushioda 2009; Ivaska 2017, 118). Ideaalikieliminä viittaa siihen, millaisen kielitaidon henkilö haluaa saavuttaa ja mitä hän kielenkäytöltään odottaa. Kielellinen rapautuminen (Gardner ym. 1987; Montrul 2023) puolestaan viittaa yksilön kielitaidon heikkenemiseen, siitä seuraavaan kielen käyttöalojen hupenemiseen ja pahimmassa tapauksessa kielen täydelliseen katoamiseen.

Esitellyt teoriakäsitteet kattavat sen, kenen kanssa ja miksi kieltä halutaan ylläpitää sekä minkälaista kielellistä taitotasoa henkilöt odottavat itseltään ja onnistuvatko he sen tason saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Seuraavaksi käyn läpi, miten tutkimukseen osallistuneiden haastatteluvastaukset liittyvät yllä esiteltyihin motivaatiokategorioihin.

Sisäinen halu vai ulkoiset paineet?

Kun eri ikäryhmiä vertaa toisiinsa, on selvää, että nuorten ja aikuisten kielenkäytön motivaatiot eroavat toisistaan. Kaikki tutkimukseen osallistuneet nuoret opiskelevat suomea koulussa ainakin jossakin määrin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki nuoret opiskelevat jossakin kaksikielisessä ruotsinsuomalaisessa vapaakoulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä ei ainoastaan ole mahdollisuus kehittää kieltään opetuksessa vaan heillä on myös tarjolla laaja suomea puhuva yhteisö. Heillä on siis vahva integratiivinen kannustin kielen käytölle ja kehittämiselle. Haastatteluista kuitenkin käy nopeasti ilmi, että lapset ja nuoret eivät hyödynnä tämän kieliyhteisön tarjoamia mahdollisuuksia käyttää suomea vaan valitsevat useimmin ruotsin kanssakäymiskieleksi.

Mun mummo soittaa minulle ja me puhutetaan, puhumme suomi silloin.
Så, mä puhun ei niin usein suomi, koska ingen pratar me mig suomi. Alltså... (mies, 16 vuotta)

Esimerkki yllä osoittaa, että kaksikielistä vapaakoulua käyvä oppilas haluaisi käyttää suomea enemmän vuorovaikutuskielenä mutta se ei jostakin syystä toteudu. Havainnot muissa tutkimuksissa ovat osoittaneet, että vastaavissa kaksikielisissä kouluissa jotkut oppilaat eivät halua puhua suomea toisten henkilöiden kanssa, jos he kokevat, että keskustelukumppanin suomen kielen taito ei ole tarpeeksi vahva (Vuorsola 2022). Se, että suomea käytetään kuitenkin kotona, selittyy sillä, että vanhemmat ja muut sukulaiset kehottavat käyttämään suomea ja ylläpitämään kielitaitoa. Koska nuorten suomen kielen käyttö ja kielen ylläpitäminen perustuu muiden kehotuksiin eikä täysin omaan tahtoon, voidaan heidän motivaatiotaan siksi kutsua kontrolloiduksi integratiiviseksi motivaatioksi.

Aikuiset hyödyntävät omaa suomen kieltään aktiivisemmin, vaikka heillä ei välttämättä ole kontekstia, joka mahdollistaa päivittäisen suomen kielen käytön. Joillakin aikuisilla saattaa kuitenkin olla hyvä mahdollisuus olla osa eri kieliyhteisöjä suomeksi.

Mulla on nämä minun siskot täällä [Keski-Ruotsin kaupunki] ja veljet ja sitten minun äiti ja isä. Ja sitten on kans muita [Keski-Ruotsin kaupunki], kun täällähän on aika paljon suomenkielisiä. Niin jos niitä näkkee vaikka kaupasa tai käy kyläsä tai sillä lailla, niin... Ja sitten on nyt... No nyt minun töisähän, siellä on joitakin, ketkä puhhuu suomea, niin niitten kans voi kans puhua. (nainen, 35-39 vuotta)

Kommentin aikuisella on siis mahdollisuus käyttää suomea perheen ja suvun kanssa, töissä ja jopa arjessa ympäröivässä yhteiskunnassa. Hän myös mainitsee, että hänen kielenkäyttöalansa on laajentunut lasten suomenkielisen koulun myötä. Erityisesti lasten hankkiminen vaikuttaa olevan etappi, jossa suomen kielen tärkeys Ruotsissa asuville saa uuden merkityksen.

Ilman muuta. Ja sit jos ajattelen, et jos vertaa siihen, et minkälainen mun suomen kieli oli ennen, kun mä sain lapsia, niin sehän on kehittyny aika paljon. Ja syynä siihen on se, että kun [lapsen nimi] oli pieni, niin mä aloin puhumaan suomee hänelle. (nainen, 40–45 vuotta)

Lasten hankkimisen seurauksena henkilö on siis aktiivisemmin alkanut käyttää ja kehittää suomeaan siksi, että hän voi siten siirtää kielen seuraavalle sukupolvelle. Kommentista ja tutkimuksen muiden vastausten pohjalta voidaan väittää, että kielenkäytön integratiivinen motivaatio on muuttunut kontrolloidusta autonomiseksi, eli itsenäiseksi.

Muissa tutkimuksissa (Belmar, van Boven & Pinho 2019) on todettu, että perintökielikonteksteissa instrumentaalinen motivaatio, eli kielen ylläpitäminen työn tai korkeamman palkan saamisen takia, on melko harvinaista. Tutkimusaineistosta kuitenkin löytyi esimerkkejä siitä, että suomen osaamisesta oli ollut työmarkkinoilla hyötyä ja osa nuorista jopa ajatteli suomesta olevan hyötyä työmarkkinoilla tulevaisuudessa.

Rajanveto integratiivisen ja instrumentaalisen motivaation välillä on kuitenkin Ruotsissa suomea puhuvien keskuudessa häilyvä. Esimerkiksi prosessi, jossa aikuinen siirtää vähemmistökieltä lapselleen, on lapsen näkökulmasta osa integratiivista sosialisointiprosessia samalla, kun aikuinen saattaa mieltää sen työksi:

Mul on ollut semmosia, joo. Et mä... Kun se oli ihan pieni niin mä puhuin suomee, silloin ku se ei vastannu, ja sit kun se rupes, kun se oli ruotsinkielises esikoulussa, niin se puhu ruotsia takas, kun se alko puhumaan. Sit mult lähti se. Mä en enää puhunu suomee sille. Sit kun mä sain sen sinne suomenkieliseen esikouluun, niin sit se tuntuikin... Mun on pitäny muistuttaa itteeni monta kertaa ja silleen, ei. Vaan tosi aktiivisesti yrittää tehä sitä. Kyl se on ollut raskasta. Vaik mä mietin ennen kaikkee, et totta kai mä puhun sille vaan suomee. (mies, 30–34 vuotta)

Kommentista käy ilmi, että kielen siirtäminen voidaan monesti kokea raskaana varsinkin tilanteessa, jossa aikuinen itse yrittää kehittää omaa mahdollisesti rapautunutta kieltään. Tutkimuskirjallisuudessa tätä vanhempien samanaikaista kielen siirto- ja kehitystyötä kutsutaan kaksinkertaiseksi haasteeksi (Hernández Gallego & de Saint-Pereux 2024, 406).

Tyytyväisyys omaan kielitaitoon

Kielen oppiminen voi olla haasteellista ja ajoittain hankalaa, mikä pätee myös kielen ylläpitämiseen. Jos henkilö on tyytymätön omaan kielitaitoonsa, saattaa se nostaa kynnystä käyttää kieltä ja siten lisätä kielen rapautumista. Kysyttäessä tyytyväisyydestä omaan kielitaitoon nuoret haastateltavat kertoivat olevansa pääosin tyytyväisiä suomen kielen taitoonsa. Toisin sanoen he kokivat saavuttaneensa itselleen riittävän kielitaidon eli niin sanotun ideaalikieliminänsä.

Monet aikuiset ovat myös ainakin osittain tyytyväisiä kielitaitoonsa mutta ilmaisevat useammin, että he haluaisivat kehittää kieltään jollakin tapaa, esimerkiksi katselemalla elokuvia tai lukemalla kirjoja. Nämä pyrkimykset ovat kuitenkin melko abstrakteja, ja moni ilmaisee, että nämä suunnitelmat tuskin toteutuvat, koska heidän vapaa-aikansa ei riitä.

Useimmat haastateltavista kertovat kielitaitonsa kehittyneen sen tuloksena, että he ovat olleet esimerkiksi Suomessa sukuloimassa tai muuten tekemisissä suomenkielisten kanssa. Haastateltavat eivät kuitenkaan aktiivisesti pyrkineet löytämään uusia kontakteja, joiden kanssa olla vuorovaikutuksessa suomeksi.

Kysyttäessä kielen rapautumisesta eli attritiosta, nuoret eivät usein kokeneet kielensä heikentyneen entisestä tasosta. Aikuisten keskuudessa tilanne oli kuitenkin toinen:

Mutta suomen kanssa niin mul on, niin ku täälläkin kun mä istun ja puhun, (että) koko ajan ajatella, että mitä mä sanon ja mitkä sanat mä käytän ja mitkä... Ja sit mä kuulen ite, että emmä tämmöseltä kuulosta oikeesti, mun päässä. Mä kuulen, että mun suomi on niin paljon huonompi nyt entä ku se on ollu ennen. […] Mut se on vähän, miten sen voi sanoo, tråkigt, tai surullista, et se on tullu niin huonoks. (nainen, 40–45 vuotta)

Henkilön kommentista on pääteltävissä, että kielen heikkeneminen on jollakin tasolla hänelle yllättävää ja hän kokee surua kielen menettämisestä. Samantyyppiset kommentit toistuvat tutkimusaineistossa, ja on selvää, että henkilöt kokevat kielen menetyksen osittaiseksi identiteetin menetykseksi.

Mitä tästä voidaan oppia?

Ruotsinsuomalaisten kokemukset osoittavat, että kielen säilyminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka lainsäädäntö tukisi sitä. Tarvitaan sekä rakenteellista tukea että yksilöiden omaa motivaatiota.

Tutkimus osoittaa, että Ruotsissa suomea puhuvien motivaatio ylläpitää ja kehittää kieltään perustuu moneen eri tekijään. Perhe ja vuorovaikutus muiden sosiaalisten kontaktien kanssa mainitaan usein syynä ylläpitää suomen kielen taitoja. Pääerot ikäryhmien välillä liittyvät siihen, onko integratiivinen motivaatio itsestään kumpuavaa eli autonomista vai ulkoisiin kannustimiin perustuvaa eli kontrolloitua.

Nuorten suomen kielen käyttö vaatii kannustusta perheeltä, ja ystävien kanssa puhutaan ruotsia, vaikka molemmat henkilöt puhuisivatkin suomea. Aikuiset, ja varsinkin vanhemmat, vuorostaan pyrkivät aktiivisesti käyttämään suomea mahdollisimman monessa tilanteessa. Tämä halu ei kuitenkaan perustu ikään vaan liittyy haluun siirtää kieli seuraavalle sukupolvelle. Kielen siirtämisen tärkeys on selkeästi nähtävissä jopa sellaisten nuorten haastatteluissa, jotka eivät muuten osoita suurempaa kiinnostusta suomeen kommunikaatiokielenä. On siis syytä olettaa, että kieli osana identiteettiä on yksi tärkeimmistä seikoista vähemmistö- ja perintökieltä ylläpidettäessä.

Lopuksi

Ruotsinsuomalaisten kielitilanne on monimuotoinen ja muuttuva. Syyt ja halu ylläpitää ja kehittää kieltä vaihtelevatelämäntilanteen mukaan, mutta yksi asia on johdonmukainen: ihmisten välinen vuorovaikutus sekä motivoi käyttämään kieltä että myös parantaa kielitaitoa. Kun suomen kieltä Ruotsissa halutaan revitalisoida, on hyvä pitää mielessä se, että suomen kieli Ruotsissa ei siis säily pelkästään koulutuspoliittisten säädösten avulla. Lopulta kyse on valinnoista – pienistä arjen hetkistä, joissa päätetään, millä kielellä puhutaan. Kuten yksi haastateltava epäsuorasti osoittaa: jos kukaan ei puhu sinulle suomea, sitä on vaikea käyttää. Mutta jos löytyy edes yksi ihminen, jonka kanssa kielen voi jakaa, siitä voi tulla alku jollekin suuremmalle.

Lähteet

Belmar, Guillem, van Boven, Cindy & Pinho, Sara (2019) Why do adults decide to learn a minority language? A study of the motivation(s) of potential new speakers of West Frisian. Sustainable Multilingualism/Darnioji daugiakalbystė, 14, 138–159. DOI: https://doi.org/10.2478/sm-2019-0007

Deci, Edward L., Olafsen, Anja H. & Ryan, Richard M (2017) Self-determination theory in work organizations: The state of a science. Annual review of organizational psychology and organizational behavior, 4: 19–43. DOI: https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-032516-113108

Dörnyei, Zoltán & Ushioda, Ema (toim.) (2009) Motivation, language identity and the L2 self. Bristol, UK: Multilingual Matters.

Gardner, Robert. C. (2012) Motivation. Teoksessa Peter Robinson (toim.) Routledge encyclopedia of second language acquisition. New York: Routledge, 443–447.

Gardner, Robert C. & Lambert, Wallace (1972) Attitudes and Motivation in Second Language Learning. Rowley, MA: Newbury House.

Gardner, Robert C., Lalonde, Richard N., Moorcroft, Regine & Evers, Frederick T. (1987) Second language attrition: The role of motivation and use. Journal of language and social psychology, 6(1), 29–47.

Hernández Gallego, Milena Adriana & Doquin de Saint-Preux, Anna (2025) The transmission of Spanish as a heritage language in Australia: A preliminary retrospective overview of individual maintenance factors in adult speakers. Australian Review of Applied Linguistics, 48(2), 403–424. DOI: https://doi.org/10.1075/aral.23039.her

Ivaska, Ilmari (2017) Motivation, vision, and future-self L2 images among students of Nordic and Baltic languages. Scandinavian Studies, 89(1), 115–138.

Kangasvieri, Teija, Huhta, Ari & Kalaja, Paula (2023) Motivoimalla monikieliseksi maailmankansalaiseksi: Motivation as a way of becoming a multilingual global citizen. AFinLA-teema, 16, 30–53.

Montrul, Silvina (2010) Current issues in heritage language acquisition. Annual review of applied linguistics 30, 3–23. DOI:10.1017/S0267190510000103

Vuorsola, Lasse (2022) Peer interaction practices as part of a Sweden Finnish spatial repertoire. Linguistics and Education, 67, 101014. DOI: https://doi.org/10.1016/j.linged.2022.101014 Linkki toiselle sivustolle.

Vuorsola, Lasse (2025) "” Mä puhun ei niin usein suomi”: Ruotsinsuomalaisten motivaatio ylläpitää ja kehittää omaa kieltään." Kulttuurintutkimus 42, no. 4. URL: https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/162526/121022 Linkki toiselle sivustolle.