Erling Wande – meänkielen väsymätön opettaja ja tutkija

Suomen kielen emeritusprofessori Erling Wande kuoli Uppsalassa 4.12.2025. Hän oli 85-vuotias, syntynyt Ruotsin Korpilombolossa 9. toukokuuta 1940.

Erling Wande kasvoi Norrbottenin Korpilombolossa monikielisessä perheessä. Vanhemmat puhuivat lapsilleen suomea, mutta Erling ja hänen kolme sisartaan vaihtoivat ruotsin ja meänkielen välillä riippuen puhekumppanista. Wande omisti elämänsä meänkielen ja suomen tutkimiselle ja edistämiselle Ruotsissa.

Wande opiskeli pohjoismaisia kieliä ja toimi pohjoismaisissa järjestöissä, ennen kuin hän alkoi toimia 1980-luvulla suomen kielen lehtorina Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten laitoksella. Hän hallitsi Ruotsin myöhemmin hyväksytyt kansalliset vähemmistökielet, suomen ja meänkielen.

Vuonna 1989 Wande nimitettiin suomen kielen professoriksi Tukholman yliopistoon, ja hän toimi tehtävässä aina eläköitymiseensä saakka vuoteen 2008. Jo 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa hän piti erityisesti kursseja tornionlaaksolaisesta ja ruotsinsuomalaisesta yhteiskunnasta sekä niiden kielellisestä tilanteesta.

Professorina Wande avasi vähemmistötutkimuksen maailman monille nuorille tutkijoille ja vei heidät ensimmäisiin vähemmistökielikonferensseihin, joissa he tapasivat mm. friisiläisiä, gaelilaisia, katalonialaisia ja suomenruotsalaisia sekä lukuisia muita Euroopan kielellisten ja etnisten vähemmistöjen tutkijoita. Wande johti useita sosiolingvistisiä tutkimusprojekteja suomalais-ugrilaisista vähemmistöistä Ruotsissa. 1980-luvun puolivälissä hän oli keskeisessä roolissa yhteispohjoismaisessa tutkimusohjelmassa, jossa selvitettiin kaupungistumisen vaikutusta kielenmuutokseen Pohjolassa. Ohjelma tuotti lukuisia väitöskirjoja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tämän lisäksi hän oli mukana johdattelemassa kognitiivista lingvistiikkaa Ruotsiin ja ohjasi paitsi kielellisiä myös Suomen kirjallisuuden väitöstöitä.

Wande oli Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan jäsen 1988–1990 Ruotsinsuomalaisten keskusliiton edustajana ja 1990–2003 Tukholman yliopiston edustajana. Kielilautakunnan johtokunnassa hän toimi 1997–2003.

Ammattiurallaan Wande työskenteli väsymättä meänkielen alalla. Hän tutki ja opetti meänkieltä sekä teki yhteistyössä Matti Kentän kanssa Meän kielen sanakirjan (1992). Lisäksi hän kehitti yhteistyössä muiden kanssa digitaalisia työkaluja meänkielelle.

Wande osasi elävöittää meänkielen historiaa konkreettisin esimerkein. Hän lainasi mielellään Norrbottenin läänin entisen maaherran Ragnar Lassinantin (1915–1985) lausahdusta: "Historiallinen kieliraja Tornionlaaksossa kulkee polkupyörän ja auton välillä." Wande selitti, että polkupyörä on meänkielellä pyörä, vanha suomalainen sana, kun taas 1920-luvulla yleistynyt auto sai meänkielessä ruotsalaisen lainasanan biili.

Läpi elämänsä Wande säilytti elävän yhteyden Tornionlaakson kulttuuriin ja meänkielen revitalisaatiotyöhön. Hän oli keskeisessä roolissa, kun Meän Akateemi perustettiin ja Midnattsfestivalen luotiin hänen synnyinpaikkakunnalleen Korpilomboloon. Myöhempinä vuosinaan Wande palasi Tornionlaaksoon. Vapaa-aikaansa hän vietti erityisesti kesämökillään Seskarössä, Haaparannalla.

Erling Wandea jäivät kaipaamaan puolison lisäksi neljä lasta ja lapsenlapset.