Helmikuu
Helmikuun oletetaan saaneen nimensä siitä, että puiden oksiin on muodostunut helmimäisiä jääpisaroita, sillä helmi-sana on tarkoittanut myös helmen muotoista pisaraa.
Ruotsin kielen sana februari on peräisin helmikuun latinankielisestä nimestä Februarius, joka puolestaan tulee sanasta februa. Februa oli roomalaisten sovinto- ja puhdistusjuhla. Helmikuu oli Rooman valtakunnassa myös vuoden viimeinen kuukausi, ja tammikuun lisäksi toinen kuukausista, jotka lisättiin vanhaan 10-kuukautiseen kalenteriin, kun siirryttiin 12-kuukautiseen kalenteriin.
Härkä- eli selkäviikot jatkuvat helmikuussa, joten pyhäpäiviä ei helmikuussa juuri ole. Helmikuun alussa vietetään kuitenkin kynttilänpäivää (kyndelsmässodagen), jolloin vihittiin kirkossa tarvittavat kynttilät.
Runeberginpäivää on vietetty vuodesta 1854 alkaen 5. helmikuuta Suomen kansallisrunoilijan kunniaksi. Silloin on tapana syödä runebergintorttuja, eli yleensä punssilla tai rommilla maustettuja ja vadelmahillolla koristeltuja leivonnaisia.
Ystävänpäivä 14. helmikuuta on suhteellisen uusi tulokas Suomessa ja Ruotsissa, vaikka päivä olikin kevään juhla jo antiikin aikaan. Ruotsissa päivää vietetään nimellä alla hjärtans dag.
Laskiainen (fastlag) on joko helmi- tai maaliskuussa, sillä laskiaissunnuntai osuu ajalle 1.2.–7.3., seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiainen on saanut nimensä siitä, että silloin laskeuduttiin paastoon, joka päättyi vasta pääsiäisenä, jolloin taas päästiin paastosta.
Karkauspäivää (skottdag) vietettiin aiemmin 24. helmikuuta, nykyään 29. helmikuuta. Karkauspäivänä saivat naisetkin kosia, ja rukkaset antaneen miehen tuli ostaa naiselle hamekangas.
28. helmikuuta vuonna 1835 allekirjoitettiin Kalevalan esipuhe, ja vuodesta 1910 alkaen tämä päivä onkin kulkenut kalevalanpäivän nimellä.
%201122rihe.jpg)
%20Tarja%20Larsson_webb1_fotograf-joachim-bago.jpg)