Kormuttaa ja kurmo(i)ttaa
Suomen murteiden sanakirjan mukaan verbi kurmottaa tarkoittaa puiden polttamista hitaasti, hiiltämistä, esimerkiksi [hiilimiilu] on kormutettava sinnek astik kunnel [tuli] laittaan piässöö. Verbi kurmo(i)ttaa taas tarkoittaa sanakirjan mukaan mm. kurittamista, rökittämistä ja kovistelemista, esimerkiksi [he] kurmoittivat sonnin hyvän omaks. Kyl se [poika] sitte totteli ko äiti kurmotti sitä vähä.
Nykykielessä verbiä kormuttaa käytetään usein myös jälkimmäisessä, siis kurittamisen, rökittämisen ja kovistelemisen merkityksessä. Seuraava esimerkit ovat ilmeisesti Etelä-Pohjanmaalta, koskapa niissä on pitkä vokaali uu: Jos vieras lapsi kormuuttaa toista vierasta lasta niin, normisuomalainen paheksuu hiljaa mielessään ja puuttumatta kormuuttamiseen mitenkään siirtyen ehkä oman lapsensa kanssa toiselle hiekkalaatikolle. Moottoria pitää kormuuttaa selkeästi liian isolla vaihteella - eli kiihdyttää jostain alta kahden tonnin rundeilta.
%201122rihe.jpg)
%20Tarja%20Larsson_webb1_fotograf-joachim-bago.jpg)